TEXT by Aino Frilander

Leave a comment
COLLABORATION

METSÄ PALAA

Täällä kaukana, toisella mantereella, metsä – oikea, pohjoinen metsä – tuntuu lähes abstraktilta käsitteeltä. Voiko sellaista ollakaan? Muistan silti niin hyvin, miltä metsä tuntuu. Sen, miten sydämen syke loivenee, rauha asettuu koko kehoon ja hymy pyrkii esiin kaulaliinan kätköistä. 

Kirjoituspöydän ääressä kellun mielikuvissa tummanvihreästä samettisesta sammalesta, latvojen läpi siilautuvasta auringonvalosta, linnunlaulusta ja puunrungoista, jotka ovat kaatuessaan vetäneet mukaansa kaiken ympärillään, mutta jotka silti tarjoavat istumapaikan jolta heilutella jalkojaan.

**

Metsä parantaa, katsoo perään.

“Itsestään huolen pitäminen ei ole itsensä hemmottelua vaan itsensä suojelua, mikä puolestaan on poliittinen sotatoimi”, kirjoitti runoilija, feministi ja aktivisti Audre Lorde kirjassaan A Burst of Light vuonna 1988.

Lordea siteeraa myös taiteilija Jenny Odell kirjassaan How To Do Nothing (2019). Odell kirjoittaa siitä, kuinka tärkeää meidän on voittaa takaisin itsellemme se aika ja tila, jonka sosiaalinen media ja muu häly yrittävät meiltä viedä. Ilman joutilasta aikaa ja tilaa meillä ei ole keinoja ajatella, pohdiskella kokemaamme tai pitää huolta itsestämme, yksilöinä tai yhteisöinä. Kyse on selviytymiskeinosta.

Metsä tarjoaa meille aikaa, tilaa, hiljaisuutta.

**

Ajattelen Long Litt Woonia, jonka kirjassa Minun sienipolkuni (2017) toivutaan syvästä surusta poimimalla sieniä. Täällä kaukana ja aavistuksen sydänsuruisena olen varma, ettei parempaa tapaa ole. En tosin usko, että Longin toipuminen johtui pelkästään sienestämisestä, vaan kaikesta siitä vihreästä, kosteasta ja tuoksuvasta, joka sieniä ympäröi.

Metsäretkiensä jälkeen Long sanoo uskovansa, että siellä missä on elämää, on sieniä – ja toivoa.

New York Timesin kriitikko kirjoittaa arviossaan, että Longin kyky kokea ihmeitä ja jopa onnea surunsa keskellä tuntuu samalta kuin näkisi pienenpieniä ruohonkorsia puskemassa tuhkan seasta maisemassa, jonka metsäpalo on riisunut paljaaksi.

**

Ajoin viime viikolla paikkaan, jossa Santa Monican vuoret laskevat Tyyneen valtamereen. Viime syksynä siellä raivosi raju metsäpalo. Rinteet olivat ilmiliekeissä; vain meri esti liekkejä leviämästä lännemmäs. 

Nyt maa oli vihreä. Heinät ja villikukat ulottuivat polveen saakka. Heinän seasta törrötti hiiltyneitä, mustia pensaanrunkoja, kuin metsäpalon kiemuraisiksi kutistaneita. Eräästä pikimustasta, krakeloituneesta puunrungosta versoi hentoisen vihreitä lehtiä. 

Kun metsä palaa, se uusiutuu. Liekit syövät kaiken vanhan ja antavat mahdollisuuden uudelle alulle. Kasvaa uusi metsä. Ensin palaavat heinät ja hontelot villikukat, sitten elämälle ahneet pensaat, lopulta puutkin. Metsä palaa.  

Los Angelesissa 20.8.2019

Aino Frilander

DARK MATTERS at Taidekeskus Itä 24.10.-16.11.2019

Leave a comment
ART WORK / ceramics / COLLABORATION / Uncategorized

 

VeeraKulju_2019_kuvaChikakoHarada

Suojelija (guardian) 2019 / käsin rakennettu musta savi ja lasite

 

Näyttelyn nimi viittaa syvyyteen, varjoihin ja pimeyden merkitykseen. Pimeys on elintärkeä luonnonvara, jota on syytä suojella*. Kysymyksiä herättävä, maailmankaikkeutta hallitseva pimeä aine on suurimmilta osin näkymätöntä ja sen koostumusta ei vielä tiedetä**. Mitä on pimeys meissä? Universumin kokoisista kysymyksistä liikutaan yksilön kokoisiin kokemuksiin.

Dark Matters yhteisnäyttely koostuu pääosin keraamisista veistoksista ja äänestä. Kuljun keraamiikasta käsin rakentamat veistokset toimivat esittäjinä Metson säveltämälle ja esittämälle konsertille, joka koostuu kansanperinteestä ammentavista rohtolauluista ja loitsuista. Näyttelyn teoksissa yhdistyy materiaalinen ja materiaaliton. Pieniin yksityiskohtiin kasvaa suuri maailma. Hauraudesta tulee vahvuus ja pelko muuttuu rohkeudeksi. Valo matkaa pimeään.

Teokset laulavat unohduksesta, koska haluavat taas muistaa. Kärsimyksestä, koska kulkevat siten kohti eheytymistä. He ääntelevät erillisyyttä, koska kaipaavat yhteyttä. Teokset ovat ihmiskäsin ja äänin muovattuja kaipauksia kohti syvempää luontosuhdetta. He ovat tekijöidensä kannanottoja ja lohdutuksia maailman ja sielun tilaan, pyrkimyksiä havaita pimeydessä valoa.

*HS 22.12.2018, Vieraskynä, Jari Lyytimäki
**HS 16.8.2019 Tiede, Matti Mielonen

Yhteisnäyttely Veera Kulju ja Veera Metso
24.10.-16.11.2019
Taidekeskus Itä, Lappeenranta

avajaisia juhlitaan 23.10.2019 klo 18-20
Tervetuloa!

 

VeeraKulju_2019_2_kuvaChikakoHarada

Viheltäjä (whistler) 2019 / käsin rakennettu savi ja lasite

 

Näyttökuva 2019-10-14 kello 22.33.36

 

VeeraKulju_2019_detail_kuvaChikakoHarada

Itkupilli (weeper) 2019, detail / käsin rakennettu musta savi ja lasite

 

Graafiset elementit Ilkka Kärkkäinen
Valokuva Chikako Harada

Taiteilijoiden työskentelyä, sekä näyttelyä ovat tukeneet
Suomen Kulttuurirahasto ja Taiteen edistämiskeskus

NEW ARTISTS GROUP EXHIBITION Hostler Burrows, New York

Leave a comment
ART WORK / ceramics / Uncategorized

 

OPENING_2019_VeeraKulju_photoChikakoHarada

 

Experiencing purest joy and overwhelmed with excitement! Im a part of New Artists -group exhibition at Hostler Burrows gallery in New York. Opening Reception, Thursday, September 12, 6-8pm. Exhibition open September 12 – October 4, 2019

Read more here: I ❤ New York

At the same time Im worried and sad about human action. We need more respect for nature and understanding about how we should live in this world without causing harm to other living creatures.

Opening, 2019 / hand-built porcelain, bone china and glaze / ~60 x 49 x 15cm

photo Chikako Harada

 

METSÄ PALAA /         FOREST RETURNS näyttely / exhibition 6.10.–30.9.2019

Leave a comment
ART WORK / ceramics / COLLABORATION / Uncategorized

 

Tervetuloa Muotoilusyksy 2019 näyttelyn avajaisiin torstaina 5.9. klo 18.00 Täky galleriaan. Näyttely auki 6.10.–30.9.2019

METSÄ PALAA / FOREST RETURNS

Kuvataiteilija Veera Kulju pohtii teoksissaan luonnonvaraisen katoavuutta rakentamalla savesta haurasta ikimetsää. Teokset muodostavat usein installaatioita, joissa pääosaan nousee runsas hauraus ja sen luoma iättömyyden ja ajattomuuden tunnelma. Teosten taustalla on huoli siitä, miten ihminen vaikuttaa luontoon, usein ymmärtämättä sitä itse. Näyttelyn nimi Metsä Palaa viittaa samanaikaisesti tuhoon ja toivoon.

Täky Galleriassa nähdään valkoinen teoskokonaisuus, joka koostuu uniikeista veistoksista ja piensarjana käsin valmistetuista kynttilänjaloista. Teoksissa on käytetty erilaisia materiaaleja posliinista popcorniin. 

Kuljun näyttelyssä kysymys kuuluu: aiommeko tyytyä sivustakatsojan rooliin, kun luonnontilaiset metsät, meriemme metsät ja lajien monimuotoisuus katoavat? Maailma sellaisena kuin sen tunsimme, on muuttumassa.

Veera Kulju (s. 1975) on Aalto-yliopistosta valmistunut kuvataiteilija. Hänen töitään on nähty laajasti eri näyttelyissä sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Kulju on työskennellyt Arabian Taideosaston vierailevana taiteilijana vuosina 2017 ja 2018. Vastikään vuosien remontin jälkeen ovensa avannut Ruotsin kansallismuseo osti tammikuussa 2019 Kuljun Underwood-teoksen (2018) kokoelmiinsa.

Art, craft & design / Täky galleria / Satamatie 153900 Lappeenranta

 

 

Magic mirror on the wall

Leave a comment
ART WORK / ceramics / Uncategorized

“Kulju’s mirror-themed reliefs, the fairytale wall-hung artworks could have come straight from the dressing room of Snow White’s stepmother. In reality, they don’t reflect, but rather absorb the light.”  -Veikko Halmetoja

DUSK_2019_VeeraKulju_photoChikakoHaradaDusk, 2019 / hand-built black clay and glaze / ~70 X 55 X 15 cm

 

Ajattelemme Suomea metsien maana, mutta luonnontilaisen kaltaisia metsiä on maassamme jäljellä enää n. 5 prosenttia. Täysin luonnonvaraista, ihmisen koskematonta kolkkaa tuskin löytyy koko maapallolta. Ihminen vaikuttaa jatkuvasti luontoon, usein hahmottamatta sitä itse.

Teoksissani pohdin luonnonvaraisen katoavuutta rakentamalla savesta haurasta ikimetsää. Käsin rakennetut metsäkuvastimet ovat reittejä luontoyhteyteen.

Työskentelen aiheen äärellä Suomen Kulttuurirahaston apurahalla.

 

photo Chikako Harada