METSÄ PALAA Täällä kaukana, toisella mantereella, metsä – oikea, pohjoinen metsä – tuntuu lähes abstraktilta käsitteeltä. Voiko sellaista ollakaan? Muistan silti niin hyvin, miltä metsä tuntuu. Sen, miten sydämen syke loivenee, rauha asettuu koko kehoon ja hymy pyrkii esiin kaulaliinan kätköistä.  Kirjoituspöydän ääressä kellun mielikuvissa tummanvihreästä samettisesta sammalesta, latvojen läpi siilautuvasta auringonvalosta, linnunlaulusta ja puunrungoista, jotka ovat kaatuessaan vetäneet mukaansa kaiken ympärillään, mutta jotka silti tarjoavat istumapaikan jolta heilutella jalkojaan. ** Metsä parantaa, katsoo perään. […]